Eero's High Range Builders of Death

7,5 tuntia. Sen verran tuli tänään pöräyteltyä käkkyrään tai vetopasuunaan. Päätä särkee ja naama on tohjona, tarkemmin katsoen huulet, mut eiköhä tää oo sen arvosta. Suurimmaks osaks soittaminen oli tänään nautittavaa ja pakko tässä kai on ees pikkuriikkisen kehittyä jos vaan jaksaa soittaa. Viime aikoina oon ollu harvinaisen kiireinen ja soitettu on. Viikonloppuna on edessä orkesteri festivaalit Corvalliksessa ja West Side Story -musikaalin ensi-ilta lähenee pelottavasti ja näitten kahden happeningin takia oonki ollut melko työllistetty tällä viikolla. Tänään oli siltä osin speciaali päivä musikaalin kohdalta, että meillä oli ensimmäinen läpimeno. Mitä mä siis tein? Istuin pienessä hennosti hikisessä kolossa suurinpiirtein 20 muun muusikon (jos meitä nyt muusikoiks kutsua) kanssa näyttämön alla tasan kolme tuntia kun näyttelijät tanttas meijä päitte päällä minkä kerkes. Oli suorastaan ratkiriemukasta. Voin kertoo että se pieni koppero lavan alla on harvinaisen äänekäs kun istuu kahden trumpetin vieressä, jotka paahtaa ku viimistä päivää. Päänsärkyhän siitä tuli Eero raukalla, eikä ollu ees äityli silittämässä päälakea tai tunkemassa kylmä kalleja otsaan ja niskaan. Selvisin kuitenkin ja päivästä viisastuneena päätin,että ensikerralla kömmin sinne tunkkuluolaan korvatulpilla varustettuna. Täytyy nyt siis vielä tarkentaa, että kyseinen mökäonkalo on meijä teatterin orkesterisyvennys, mikä sinäänsä on harhaan johtava nimitys kun käsittääkseni syvennys on syvennys ja syvennyksestä tulee kolo kun siihen laittaa katon (tai näyttämön) päälle. Ainoa, ketä saa raikasta ilmaa on kapellimestari ku sen pää pilkistää lavalle, että se voi urkkia mitä meijä pään päällä tapahtuu. Tähän väliin täytyy myöntää, että ehkä hieman suurentelin faktoja tuosta meidän montusta. Ei siel oikeesti haissu hielle...hirveesti...ja mulla oli suklaata mukana ni oli vähä parempi olo ku sai mutustella suklaatia (ei muute ollu fazerin sinistä tai punasta tai keltasta jne. ku ei oo kukaan lähettäny...saamarin sydämettömät önninmönkijäiset...no ei vaa). Todellisuudessa meijä syvennys on ihan ok kuhan vaan tottuu siihen et vieruskaverin kyynärpää on sun kainalossa ja korvat hinkkaa toisiinsa. Loppujen lopuks koko kolo on ihan kotoisa, kuhan vähän suurentelen faktoja ja koitan saada sympatiat puolelleni. Mut sen voin sanoo, että melu on kova eikä sitä "syvennystä" todellakaan oo koolla pilattu. 


Palatakseni tuohon otsikkoon voin jo heti ensimmäiseksi kertoa, että kyseessa ei ole minun ensimmänen sinkku joka sijoittuu joko ruotsalaisen hevin tai norjalaisen kirkonpoltto popin genreen. Kyseessä on harjoitus, jonka musiikin opettajani mr. Chase mukavasti minulle pyöräytti (ja nimesi), jotta saisin kehitettyä tuota ylärekisteriäni niin pääsisin käyrätorvella ainakin kaksiviivaiseen b mahdollisesti jopa kolmiviivasen c ja jos et tiedä kuin korkee on kolmiviivainen c käyrätorvella ni ajattele hyttysen ininää kajareitten läpi...tai sitten Justin Bieberin lauluääntä. Jaa miks kolmiviivanen c? No ensinnäkin se on hauskaa kajauttaa oikee kovaa ja korkealta ja toiseks sillä hyyppällä, joka teki biisit West Side Storyyn, ei ollut mitään hajua, mitkä nuotit on inhimillisesti soitettavissa käyrätorvella. Kyllä, mun olis tarkotus kiekasta ainaki tuo kaks viivanen b ja, jotta se tulis varmemmin ni koitan kehittää muskulaarisia huuliani vähintään sen verran, että pystyisin kähiseen kolmiviivaisen c. Siinähän on mulla tekemistä mut eiköhä se tässä vielä joskus tulevaisuudessa luonnistu.

Tässä tais olla tän hetkiset kuulumiset. Kaikki menee siis hyvin vaikka tää postaus meniki ehkä vähän vinkumisen puolelle. Soittaminen pitää mut kiireisenä mikä on aina plussaa. Toivottakaa mulle onnee orkesteri festivaaleille et ne menis hyvin. Niin ja ekstra onnee musikaaliin, koska me tosiaan tarvitaan sitä. Ens kerralla ku kirjotan oon varmaan just tullu Alaskasta (jos nyt siis oletetaan, että saan pyllyni liikkeelle ja istutettua sen koneen ääreen, jos oletetaan et en onnistu tässä suuressa missionissani niin kuullaan kuukauden päästä) ja toivon mukaan mulla on paljon kuviaa sieltä ja näin. Oon muute täs miettiny et jos rupeisinki kirjottaa tätä blogia enkuks...iha tälläne btw juttu. Tai sit sillee et välil suomeks välil enkuks ku tää suomeks suttaaminen on välillä vähä kummallista ku päivät puhuu enkkua ja sit kirjottaaki tätä suomeks. Mitä mieltä ootte? Voitte klikata mielipiteenne tonne oikeaan yläkylmaan...ja okei tää oli vähän niinku tekosyy kokeilla tota hienoo äänestysjuttuu ku löysin tänää. Jos täs päättyy onnellisesti ja kaikki menee hyvin niin kukaan ei äänestä mitään...awkward...

Voikaa hyvin älkääkä vilustuttako itteenne siel kylmäs koto suomes, terveisin Eero Ashlandista (+18 °C)