Aloha!

Ja terveisiä Hawajilta! Tai onhan siitä jo kaksi viikkoa aikaa, kun takaisin tultiin, mutta koska olen oma saamaton itseni kirjoittelen tätä blogia vasta nytten. 

Hawajilla oli aivan uskomattoman upeaa. Ehdottomasti yksi mun vaihtovuoden kohokohdista. Yövyttiin mun host perheen isovanhempien luona. Ne asuu sellatteel alueel mis on hotellei tosi ja paljo ja sieltä pysty vuokraan kämppijä loman ajaks ja näin. Niitten talo oli sellanen tosi upea ehkä kiinalais tyylinen hommeli ku mun host perheen äidin äitipuoli oli Singaporelainen. Perus päivä Hawajilla meni käytännössäkatsoen löhöillessä ja uidessa. Käytiin snorklaamassa joku 4-5 kertaa vähän eri paikoissa. Sit kokeilin surfaamista pari päivää ennen ku lähettii. Yövyttii myös yks yö puumajassa paikallisen tulivuoren kupeessa. Yhteenvetona voin sanoo, että oli aivan uskomattoman upeaa! Ja yritän ehdottomasti päästä takasin jos vaan voin :)

Alotin kirjottaan tätä blogitekstii heti sen jälkee ku tulin Hawajilta mut sit pidinki ylläripylläri sellattee viikon tauo jote nyt mulla ei oo mitää hajuu mikä suunnitelma mulla oli tän tekstin kans...heh...kerronpas siis tästä viikonlopusta. Täällä Ashlandis alkaa kesä lähestyy kovaa vauhtia. Lauantaina ja sunnuntaina mittari huiteli siellä +28 celciuksie tietämillä. Voin kertoa, että shortseissa tarkeni ihan hyvin. Perjantai oli se ensimmäine tosi lämmin päivä jote ei ollukkaa mikää suuri yllätys et meijä senioreita ei hirveesti 3. ja 4. palkin aikana näkyny. Me lähettii kavereitte kans järvelle uimaa 4. palkin aikana. Oli huisin hauskaa vaikka vesi oliki kylmää ku mikä, mut kalliolta hyppely oli tosi siistii ni ei se kylmyys haitannu :) Lauantaina oli vuorossa grillikauden avaus ja tekno reivit tai jotkut vastaavat, sunnuntaina menin laskettelee viimise kerran ku rinteet oli viimeistä päivää auki. Tarkeni hyvin normihousuil ja t-paidal. Tietty lumi oli vähä loskasta mut kumpareet oli toooosi isoja ja suuuperyyyber hauskoja laskee. Iltapäivän hengailin Fennelleitte kans ja katoin Vancouver Canucksien peliä. Hävittii LA Kingseille 2-1 jatkoajalla (sniff...). Maanantaina kruunas koko viikonlopun, koska meil oli senior skip day eli kaikki koulun seniorit (ainaki melkei kaikki) skippas koko koulupäivän ja lähettii järvelle hengailee. Oli siis melko mahtava viikonloppu vaikka opiskeltua ei tullu paljoo kakkeliakaan. Opiskelusta puheenollen sain sähköpostia sieltä Puolalanmäestä kun siellä halutaan et täytän ens vuoden kurssivalinnat...yökkihä siinä tuli pelkästää niitä kattellessa. Ensvuosi tulee olemaan hippasen verran hankala kun tarvii totutella taas tuohon opiskeluun. Mut eiköhän siitä selvitä...ehkä. 

Kovasti oottelen jo tulevaa kesälomaa ku voi hengailla kavereitte kans ihan niin paljon ku huvittaa, pääsee uimaan ja ennenkaikkea on iha sika lämmin ja saan kunnon rusketuksen alkuun ni näytätte kaikki muut siel suomes iha lumiukoilta ku tuun takas hoh hoh hooo!

Kolme kuukautta jäljellä ja sit Eero-poika on takas kotoSuomes. Tosi nopeesti on menny nää 8 kuukautta vaikka lähties tuntu et menee ikuisuus ennen ku tuun takas.

 Henna-tatuointi! Ei kestäny kauaa ku rusketus peitti mokoman :(

 Fennellien isovanhempien talon terassi

 Täältä tulee sitä kuulusiaa Kona-kahvia

 

Ja se myös maistuu hyvältä 

 Magguu huone

 Pimp My Wheelchair - Hawaiian style

 Ei meistä kumpika tienny mitä me oikee pelattii, saatika mitkä oli säännöt mut tärkeintä oli näyttää fiksulta ku kuvaa otettii haha.

 Puh'uhonua o Honaunau National Historical Park

 Sama paikka :)

 Puumaja jos yövyttii yks yö

Komiat

 

 Puumajan keittiö

 

Vasemmalta oikeelle: Mike Fennell, Lauren Fennell, Kayla Fennell, Kaylan kaveri, jonka nimee en muista ja Mitchell Fennell. Minä olen tuo tyyppi tuolla taustalla.

 

 Manly men, girly girls

 Jälleen kerran vasemmalta oikealle: (ylärivi) Mitchell, Mike ja Lauren, (alarivi) meitsi, Kayla, grandma ja grandpa Paul

 Paikallisen tulivuoren kraateri

 SURFIIIING!

 Kevätlaskettelun hienouksia; t-paita ja farkut

    









 Löysin mun kaksoisveljen! 
<-- tolta mää tuun näyttää muutama kymmene vuode päästä! Nii ja kyseinen henkilö on siis the Sting

Ja vielä lopuksi suorastaan fantastinen video, jonka väsäsin Hawajilla. Päähenkilönä siis host veljeni Mitchell.

I ♥ Alaska

Jos joku kysyy ihmisiltä et mikä on niitte lempi vuodenaika ni suurinosa (ainaki mun olettaman mukaan) sanoo kesä. Näin mäki oon toiminu viimiset 17 vuotta mut tuol Alaskas ollessa tajusin et eihä asiat näin mee. Mun lempi vuodenaika tulee aina olemaan talvi. Ei sitä tääl Oregonis ollessa tajunnu kuin paljo kaipas talvee mut sit ku päästiin Alaskaan ja näin ensimmäisenä ne jäätävät kinokset ni kyl siinä aika helkkaristi Oliverin kans innostuttiin. Ja Oliverhan on siis tää toinen suomalainen vaihto-oppilas Vaasasta. Ja tietty ekana hypättii lumihankeen heti ku vaan ulkoilmaan päästiin. 

Saavuttii Alaskaan, Anchorageen keskiviikkona joskus siinä keskellä päivää ja suunnattii samantien hotellille mis nähtii muut vaihto-oppilaat. Anchorage on siis Alaskan suurin kaupunki mut Alaskan state capital on Juneau, ei siis Anchorage. Anchoragessa asuu reilut 370 000 asukasta eli se on jonki verra (melko reilusti) Espoota isompi. 

Lennon jälkeen toivuttua pyörittii vähän aikaa Anchoragen keskustas, minkä jälkeen piipahdettiin museos ja sieltä suunnattii läheisel yliopistolle mis syötii vähä kaikenlaista kalasörselssöniä ja tutustuttii yliopistoon yms yms. Seuraavana päivänä lähdettii kartsalle ja suunnattiin nokat kohti läheistä (siis alaskalaisten käsityksen mukaan läheistä, todellisuudessa sinne ajo jonkun tunnin) koirakenneliä. Nää koirat, joita käytiin kattomas ottaa osaa vuosittaisee Iditarod -koiravaljakkokisaan ja kyseinen heppu, joka nää koirat omisti on kilpaillu 29 kertaa ja voittanu neljästi. Melkonen heppu siis ja koirat myös ku ottaa huomioon et kisa on pituudeltaan 1770 kilometriä ja tältä kyseiseltä jampalta meni vuonna 2002 matkantekoon 8 päivää, 22 tuntia, 46 minuuttia ja 2 sekuntia tehden samalla nopeimman ajan, jonka John Baker ohitti vasta viimevuonna. Tän miehen nimi on Martin Buser ja meillä oli siis kunnia vierailla Mr. Buserin talossa. Päästiin siinä sitten samalla Brasillian tv:seen ku siel oli samaan aikaan Brasillian toisiks suurimman tv-kanavan omistajan poika tekemäs juttua Iditarodista, et jos joku lomailee Brasillias päin täl hetkel ni koittakaa bongata  mut töllöttimestä :D Iditarodin lisäks katteltii paikallisten versiota Espanjan härkäjuoksusta, joka suoritettiin tietysti paikalliseen tapaan porojen kanssa, vierailtii paikallises eläintarhas, käytii pulkkamäessä (ei ollu pulkkii mut käytettii jätesäkkei) ja sit käytii curlinkia kokeilees. Oli harvinaisen mielenkiintosta kattoo miten nää tropiikin ihmiset koitti selviytyä lumessa tarpomisesta ja jäällä liukumisesta. Aina ei menny ihan käsikirjan mukaan mut kaikilla oli hauskaa ja se oli tärkeintä.

Alaskassa ollessa yövyttii host perheessä, mis oli ranskalainen vaihto-oppilas Thomas. Tultii sen kans tosi hyvin juttuu ja ruvettii jo suunnitteleen et jos se tulis ens kesänä poikkees Suomes tai mää sit Ranskas. Tietty täytyy vähä kattoo mite toi rahapuoli jakselee mut parhaani yritän et matkaan pääsen. Sit puhuttii myös et se tulis mun kans interreilaa sit kahden vuoden päästä ku mä oon valmis lukiosta. Musta tuntuu et tää mun interreilaus porukka vaa paisuu ja paisuu mut ei kai se haittaa :D saa nyt nähdä millane joukko sinne maailmalle sit lähtee täs joskus. Host perheistä puheenollen kaikki yhdeksän tyttöö yöpy Alaskan varakuvernöörin talossa...epruu. Juttelin sen kans jonkun verran ku meil oli leffailta sen kotona ja se puhu et se on käyny Rovaniemel muutaman kerran ja viimeks joku vuos sitten ku meijä Tarjan kanssa tapaaminen, että sillee :D

Asiasta kukkaruukkuun ja takas Ashlandin meininkeihin. Ensinnäkin tänää tapahtu jotain erityisen merkittävää ja mullistavaa...musta tuli isä! ...no eeeei. Vitsi vitsi. Mut siis ku olin tänään harjottelees käyrätorvee 2 palkin aikana ni sain kiekastua kolmiviivasen ceen! Olin oikein ylpeä itsestäni! Muuten mun päivä sit meniki siellä tunkkuluolassa/orkesteri syvennyksessä, kun meillä oli kenraaliharjoitukset ennen huomista esitystä. Sellatteet perus 3,5 tuntia käkkyrän rääkkäystä mikä oikeestaan on tosi hauskaa. Huomenna olis tosiaan tarkotus pistää proggis käynttii ja sitä rumbaa jatkuu keskiviikosta sunnuntaihi, minkä jälkee meillä on maanantai ja tiistai vapaata (lue: lisää harjoituksia) ja sit taas näytöksiä keskiviikosta lauantaihin. Melko tiivis aikataulu siis edessä, mut niinku sanoin nii oikeesti nautin tän musikaalin teosta tosi paljon ja oonki ruvennu miettii et jos joskus tulevaisuudes olis mitenkä mahdollista ansaita jonkun näkönen elanto tälläi niin olisin harvinaisen onnellinen. Sehä tarkoittais tietty sitä, et tarttis opiskella käkkyrää, joko suomes tai ulkomail lukion jälkee ja sit muuttaa joko tänne USAan jossai vaihees pysyvästi tai sitten löytää Euroopasta jotain ku ei Suomessa ihan hirveesti musikaaleja ole. Mutta siis joo tällätteet on tän hetken suunnitelmat, saa nähdä millatteet on viikon päästä ku musikaali on ohi heh heh. Eli älä äiti vedä teekupposia ja paahtoleipää väärään kurkkuu koska A) siihe nyt on viel semisti aikaa ja B) mulla nyt tuntuu nää tulevaisuuden suunnitelmat vaihtuvan melko tiuhaan, nimimerkillä "musta tulee lääkäri, eiku pappi, eiku säveltäjä, eiku lääkäri, eiku palomies, eiku lääkäri, eiku muusikko, eiku luonto-opas, eiku muusikko". 

Tos olis viel jotai kuvii alaskasta :) 

 Ylärivi:Bell, Leslie, Ruth, Sofia, Martin Buser, Victorine, Lotte ja Macarena

Alarivin hurjat: Sara, Daniel, Pablo ja Eero

 Hämärä hippelö kuva Alaskan varakuvernöörin talolta

 Puppies, they just love me

 Vaihto-oppilaat menossa kivasti mäkeä alas ns. makkaratyylillä. Niin ja muute se rinne ei ollu noin tasanen alusta loppuun :D

 Valpas vahtikoira

 Hiljaisempi vahtikoira

 Oliver oli oikein innoissaan tästä kuvasta, valittettavasti koira ei ollut...

 Osa Martinin koirista. Täytyy tähän välii mainita, että se tunsi joka ikisen koiran nimeltä. Se mies rakastaa sen koiria

 Pennut vauhdissa

 Koitin otta kaunista maisemakuvaa mut sit nää kaks hyppäs kameran eteen...helkkari

 Iditarodin lähtö Anchoragen keskustasta.

 Meitsi, Thomas, Oliver ja Gustav

 Brasillia ja Espanja eivät osanneet curlingin perusteita...

 Tivoli

 Vempain

 The Run of the Reindeers

 Komiat

 Näkymä paikallisen parkkitalon katolta

 

Ja kaiken kruunaa mahtava video siitä porojuoksusta. Kyseessä oli miesten luokka. Jos oikein keskittyy ni voitte ehkä nähdä vilauksen poroista.

 

Eero's High Range Builders of Death

7,5 tuntia. Sen verran tuli tänään pöräyteltyä käkkyrään tai vetopasuunaan. Päätä särkee ja naama on tohjona, tarkemmin katsoen huulet, mut eiköhä tää oo sen arvosta. Suurimmaks osaks soittaminen oli tänään nautittavaa ja pakko tässä kai on ees pikkuriikkisen kehittyä jos vaan jaksaa soittaa. Viime aikoina oon ollu harvinaisen kiireinen ja soitettu on. Viikonloppuna on edessä orkesteri festivaalit Corvalliksessa ja West Side Story -musikaalin ensi-ilta lähenee pelottavasti ja näitten kahden happeningin takia oonki ollut melko työllistetty tällä viikolla. Tänään oli siltä osin speciaali päivä musikaalin kohdalta, että meillä oli ensimmäinen läpimeno. Mitä mä siis tein? Istuin pienessä hennosti hikisessä kolossa suurinpiirtein 20 muun muusikon (jos meitä nyt muusikoiks kutsua) kanssa näyttämön alla tasan kolme tuntia kun näyttelijät tanttas meijä päitte päällä minkä kerkes. Oli suorastaan ratkiriemukasta. Voin kertoo että se pieni koppero lavan alla on harvinaisen äänekäs kun istuu kahden trumpetin vieressä, jotka paahtaa ku viimistä päivää. Päänsärkyhän siitä tuli Eero raukalla, eikä ollu ees äityli silittämässä päälakea tai tunkemassa kylmä kalleja otsaan ja niskaan. Selvisin kuitenkin ja päivästä viisastuneena päätin,että ensikerralla kömmin sinne tunkkuluolaan korvatulpilla varustettuna. Täytyy nyt siis vielä tarkentaa, että kyseinen mökäonkalo on meijä teatterin orkesterisyvennys, mikä sinäänsä on harhaan johtava nimitys kun käsittääkseni syvennys on syvennys ja syvennyksestä tulee kolo kun siihen laittaa katon (tai näyttämön) päälle. Ainoa, ketä saa raikasta ilmaa on kapellimestari ku sen pää pilkistää lavalle, että se voi urkkia mitä meijä pään päällä tapahtuu. Tähän väliin täytyy myöntää, että ehkä hieman suurentelin faktoja tuosta meidän montusta. Ei siel oikeesti haissu hielle...hirveesti...ja mulla oli suklaata mukana ni oli vähä parempi olo ku sai mutustella suklaatia (ei muute ollu fazerin sinistä tai punasta tai keltasta jne. ku ei oo kukaan lähettäny...saamarin sydämettömät önninmönkijäiset...no ei vaa). Todellisuudessa meijä syvennys on ihan ok kuhan vaan tottuu siihen et vieruskaverin kyynärpää on sun kainalossa ja korvat hinkkaa toisiinsa. Loppujen lopuks koko kolo on ihan kotoisa, kuhan vähän suurentelen faktoja ja koitan saada sympatiat puolelleni. Mut sen voin sanoo, että melu on kova eikä sitä "syvennystä" todellakaan oo koolla pilattu. 


Palatakseni tuohon otsikkoon voin jo heti ensimmäiseksi kertoa, että kyseessa ei ole minun ensimmänen sinkku joka sijoittuu joko ruotsalaisen hevin tai norjalaisen kirkonpoltto popin genreen. Kyseessä on harjoitus, jonka musiikin opettajani mr. Chase mukavasti minulle pyöräytti (ja nimesi), jotta saisin kehitettyä tuota ylärekisteriäni niin pääsisin käyrätorvella ainakin kaksiviivaiseen b mahdollisesti jopa kolmiviivasen c ja jos et tiedä kuin korkee on kolmiviivainen c käyrätorvella ni ajattele hyttysen ininää kajareitten läpi...tai sitten Justin Bieberin lauluääntä. Jaa miks kolmiviivanen c? No ensinnäkin se on hauskaa kajauttaa oikee kovaa ja korkealta ja toiseks sillä hyyppällä, joka teki biisit West Side Storyyn, ei ollut mitään hajua, mitkä nuotit on inhimillisesti soitettavissa käyrätorvella. Kyllä, mun olis tarkotus kiekasta ainaki tuo kaks viivanen b ja, jotta se tulis varmemmin ni koitan kehittää muskulaarisia huuliani vähintään sen verran, että pystyisin kähiseen kolmiviivaisen c. Siinähän on mulla tekemistä mut eiköhä se tässä vielä joskus tulevaisuudessa luonnistu.

Tässä tais olla tän hetkiset kuulumiset. Kaikki menee siis hyvin vaikka tää postaus meniki ehkä vähän vinkumisen puolelle. Soittaminen pitää mut kiireisenä mikä on aina plussaa. Toivottakaa mulle onnee orkesteri festivaaleille et ne menis hyvin. Niin ja ekstra onnee musikaaliin, koska me tosiaan tarvitaan sitä. Ens kerralla ku kirjotan oon varmaan just tullu Alaskasta (jos nyt siis oletetaan, että saan pyllyni liikkeelle ja istutettua sen koneen ääreen, jos oletetaan et en onnistu tässä suuressa missionissani niin kuullaan kuukauden päästä) ja toivon mukaan mulla on paljon kuviaa sieltä ja näin. Oon muute täs miettiny et jos rupeisinki kirjottaa tätä blogia enkuks...iha tälläne btw juttu. Tai sit sillee et välil suomeks välil enkuks ku tää suomeks suttaaminen on välillä vähä kummallista ku päivät puhuu enkkua ja sit kirjottaaki tätä suomeks. Mitä mieltä ootte? Voitte klikata mielipiteenne tonne oikeaan yläkylmaan...ja okei tää oli vähän niinku tekosyy kokeilla tota hienoo äänestysjuttuu ku löysin tänää. Jos täs päättyy onnellisesti ja kaikki menee hyvin niin kukaan ei äänestä mitään...awkward...

Voikaa hyvin älkääkä vilustuttako itteenne siel kylmäs koto suomes, terveisin Eero Ashlandista (+18 °C)

Hengissä ollaan!

Tässä nyt on ollu tällänen pikkuriikkinen (kröhöm) tauko näitte mun blogikirjotusten kanssa mut nyt ajattelin viimein ottaa itteeni niskasta kiinni ja raapustaa tänne äitylin luettavaks.  Ja ihan tähän alkuun pahoittelut huonosta suomenkielesta. Oon saavuttanu sen pisteen mun vaihtovuodes et mielummin kirjottaisin tän koko homman englanniks ku ajattelen englanniks ja välillä varmaa joutuu käyttää sanakirjaa tätä kirjottaes jotta voin kääntää jotai englanninkielisii sanoja rakkaalle suomenkielelle.


Tajusin tuossa et ku en oo kirjottanu sitte Halloweenin ni mun on jääny kokonaa mainitsemat se, et vaihdoin mun host perhettä ekan kerran. Oon siis asunu täällä ja muutaman kuukaude ja nää on tosi mukavii ihmisii ja viihdyn täällä tosi hyvin. Perheeseen kuuluu äiti Lauren, isä Mike, mun host veli Mitchell ja host sisko Kayla. Periaattees tää on ihan ku mun oma perhe Suomes ku Mitchell on meijä Laten ikäne ja Kayla on Kaken ikäne tai vähä nuorempi. Iltapäivät täällä menee läksyjä tehdes ja pelates Battlefield 3 Mitchellin kans. Ostin vähä joulun jälkee Nintendo NESin jote sitäki tulee pelattuu ihan kiitettävästi. Musta alkaa pikkuhiljaa kehittyä pieni nörtti hahah mutta ei huolta äiti painoa ei oo tullu lisää eikä mitään tai jos on tullu ni se johtuu siitä et oon käyny puntil, tai siis sillai mää ainaki ittelle uskottelen :)

Niinku otsikossa sanoin niin hengissä ollaan vaikka oonki ollu harvinaise kiireinen viimeaikoina. Oon nyt meijä koulun musikaalin pit orchestras (mikä nyt sit suomeks onkaan...pitti orkesteri?), jote päivät kuluu musikaalin biisejä soitellessa. Esitetään tänä vuonna West Side Story ja oon siitä erittäin innostunu vaikka se hemmo kuka nää biisit väänsiki ei tienny mitään käyrätorven soitosta ja kappaleet on yli vaikeita ja tajuttoman korkeita. Haluan todellaki tavata sen käkkyristin kuka vikisi nää biisit West Side Story elokuvaan, koska kyseinen henkilön täytyy olla älyttömän hyvä. Niinku sanoin niin käyrätorvee tulee soitettua ihan kiitettävästi, enemmän ku oon ikinä eläessäni soittanu. Se on vähän sääli kun fakta on kuitenki se, että Suomessa oon musiikkilukios ja täällä ihan perusnormis. Sit alotin myös vetopasuunan soittelun jotenki sitäki tarttee harjotella. Kaikkein karmeimmat (tai parhaimmat) päivät soittamisen kannalta on jollon mulla on bändiharjotukset ja musikaaliharjotukset samaan aikaan plus siihen vielä päälle soittamista korispeleissä. Viime tiistainaki harjotellin yksikseen 2 palkin ajan käyrätorvee ja vetopasuunaa 1,5h , sen jälkee soitin pasuunaa jazz bandis 1,5h, jazz bandin jälkee käkkyrää 1,5 normaalis orkesteris, minkä jälkee oli viel 2 tunnin musikaaliharjotukset ja päivän kruunas korispeli mis soitin ehkä yhteensä 30-45min. 7 tuntia soittamista päivässä siis. Mulle taitaa kehittyä turbohuulet ennen ku tuun täältä takas. 


Muun ku soittamisen lisäks en sit paljoo muuta teekkää. Puntiksel käyn edelleen säännöllisesti ja viikonloput hengaan kavereitte kans. Sit oon tietysti lasketellu mahdollisimman paljon. Muutama viikko sitten kävin laskettelemas Mt. Hoodil, Oregonis, mikä on Yhdysvaltojen ainoo laskettelukeskus mikä pysyy auki vuoden ympäri ku sen vuoren huippu on jäätikköö. Viikko sen jälkee yks rotary pariskunta vei mut ja mun host veljen Mitchellin lasketteleen Lake Tahoen ympäristöö Kaliforniaan. Lasketeltii Sugar Bowlis ja Squaw Valleys ja oli harvinaisen hauskaa vaikka niillä ei hirveesti lunta ollu siel jäljel ku tää talvi on ollu täällä epänormaalin lämmin. Tälläki hetkel ulkona on +10 celciusta lämmintä ja pari päivää sitte käytiin lähellä 15 celciusta. Ens viikonloppuna olis tarkotus suunnata Bendiin lasketteleen Mt. Bachelorille muutamaks päiväks perheen kans.

Tulevaisuudesta sen verra, että muutaman kuukauden päästä on eka musikaalin näytös jote täytyy harjotella paaaaaljon. Sitte lähetää perheen kans Hawajille spring breakin ajaks. Tarkotuksena oli ainaki koittaa surffausta ja mennä yösukeltaa kalojen kanssa (MAHTAVAA!) Voin kivasti kirjoitella sitten tätä blogia siellä palmujen alla ku te muut tutisette siel suomes muahahah :D Helmikuun lopus mulla on myös edes Rotary reissu Alaskaan jote pääsen vihdoin kieriin kunnon lumes ja näin :) 

Nyt kun kerran en oo hirveesti viimeaikoina kirjotellu ni näitä kuvia on kertyny jonkun verran. Oma kamera meni rikki tos muutama kuukaus sitte ku objektii meni kosteutta sisää ja nyt ei sulkija toimi...mutta ehkä tässä uuden objektin kivasti jossai vaiheessa ostan niin voin ottaa lisää kuvia. Mutta siis tuossa alla semisti sekailisia kuvia. Okei näitä on sit 17 et toivottavasti ootte valmiita...

  Kiitospäivä ja kalkkuna Takedoilla

 Koitin opettaa ihmisille suomalaisia perinteitä ja yritettiin väkertää (onkoha toi ees sana?) lumihevonen...lopputuloksena oli kameli mut eiköhä se oo tarpeeks hyvä...

 Joulukuusen metsästystä

Saanko esitellä kaikkien aikojen komeimmat vaihto-oppilas karjut, naiset varokaa! :D Vasemalta oikealle: Pablo, minä, Eduardo, Joshua, Kuba, Samuel ja Josh. Ja nää kaikki kuvathan on siis vaihto-oppilas joulupartyist.

 Joshua koitti kävellä korkkaleilla...ei menny iha kaikkie oppikirjojen mukaan...

 Ensinnäkin huomatkaa kuinka kauniin amerikkailis hymyn oon onnistunu kehittään. Vakuuttavaa eikö? Vasemmalta oikealle: minä, Violette, Victorine ja Kuba

 Belgia ja Suomi

 Suurin saavutkseni tähän mennessä. Kolme vasaraa päällekkäin!!!

Kultasein <3

 Epätoivoinen yritys herättää Mitchell jouluaamuna

 Keksejä Mitchellin ja Kimin kans

Uimista muutama päivä ennen joulua. Ja voin kertoo että vesi oli kylmää.

 Yame kame hametusta Lake Tahoella

 Lake Tahoe

 Näkymä Sugar Bowlin huipulta

 

Lake Tahoe (taas)

Mitchell, minä ja Ray (Ray on muuten 78 ja saan lasketella ihan tosissani et pysyn sen perässä)