I ♥ Alaska

Jos joku kysyy ihmisiltä et mikä on niitte lempi vuodenaika ni suurinosa (ainaki mun olettaman mukaan) sanoo kesä. Näin mäki oon toiminu viimiset 17 vuotta mut tuol Alaskas ollessa tajusin et eihä asiat näin mee. Mun lempi vuodenaika tulee aina olemaan talvi. Ei sitä tääl Oregonis ollessa tajunnu kuin paljo kaipas talvee mut sit ku päästiin Alaskaan ja näin ensimmäisenä ne jäätävät kinokset ni kyl siinä aika helkkaristi Oliverin kans innostuttiin. Ja Oliverhan on siis tää toinen suomalainen vaihto-oppilas Vaasasta. Ja tietty ekana hypättii lumihankeen heti ku vaan ulkoilmaan päästiin. 

Saavuttii Alaskaan, Anchorageen keskiviikkona joskus siinä keskellä päivää ja suunnattii samantien hotellille mis nähtii muut vaihto-oppilaat. Anchorage on siis Alaskan suurin kaupunki mut Alaskan state capital on Juneau, ei siis Anchorage. Anchoragessa asuu reilut 370 000 asukasta eli se on jonki verra (melko reilusti) Espoota isompi. 

Lennon jälkeen toivuttua pyörittii vähän aikaa Anchoragen keskustas, minkä jälkeen piipahdettiin museos ja sieltä suunnattii läheisel yliopistolle mis syötii vähä kaikenlaista kalasörselssöniä ja tutustuttii yliopistoon yms yms. Seuraavana päivänä lähdettii kartsalle ja suunnattiin nokat kohti läheistä (siis alaskalaisten käsityksen mukaan läheistä, todellisuudessa sinne ajo jonkun tunnin) koirakenneliä. Nää koirat, joita käytiin kattomas ottaa osaa vuosittaisee Iditarod -koiravaljakkokisaan ja kyseinen heppu, joka nää koirat omisti on kilpaillu 29 kertaa ja voittanu neljästi. Melkonen heppu siis ja koirat myös ku ottaa huomioon et kisa on pituudeltaan 1770 kilometriä ja tältä kyseiseltä jampalta meni vuonna 2002 matkantekoon 8 päivää, 22 tuntia, 46 minuuttia ja 2 sekuntia tehden samalla nopeimman ajan, jonka John Baker ohitti vasta viimevuonna. Tän miehen nimi on Martin Buser ja meillä oli siis kunnia vierailla Mr. Buserin talossa. Päästiin siinä sitten samalla Brasillian tv:seen ku siel oli samaan aikaan Brasillian toisiks suurimman tv-kanavan omistajan poika tekemäs juttua Iditarodista, et jos joku lomailee Brasillias päin täl hetkel ni koittakaa bongata  mut töllöttimestä :D Iditarodin lisäks katteltii paikallisten versiota Espanjan härkäjuoksusta, joka suoritettiin tietysti paikalliseen tapaan porojen kanssa, vierailtii paikallises eläintarhas, käytii pulkkamäessä (ei ollu pulkkii mut käytettii jätesäkkei) ja sit käytii curlinkia kokeilees. Oli harvinaisen mielenkiintosta kattoo miten nää tropiikin ihmiset koitti selviytyä lumessa tarpomisesta ja jäällä liukumisesta. Aina ei menny ihan käsikirjan mukaan mut kaikilla oli hauskaa ja se oli tärkeintä.

Alaskassa ollessa yövyttii host perheessä, mis oli ranskalainen vaihto-oppilas Thomas. Tultii sen kans tosi hyvin juttuu ja ruvettii jo suunnitteleen et jos se tulis ens kesänä poikkees Suomes tai mää sit Ranskas. Tietty täytyy vähä kattoo mite toi rahapuoli jakselee mut parhaani yritän et matkaan pääsen. Sit puhuttii myös et se tulis mun kans interreilaa sit kahden vuoden päästä ku mä oon valmis lukiosta. Musta tuntuu et tää mun interreilaus porukka vaa paisuu ja paisuu mut ei kai se haittaa :D saa nyt nähdä millane joukko sinne maailmalle sit lähtee täs joskus. Host perheistä puheenollen kaikki yhdeksän tyttöö yöpy Alaskan varakuvernöörin talossa...epruu. Juttelin sen kans jonkun verran ku meil oli leffailta sen kotona ja se puhu et se on käyny Rovaniemel muutaman kerran ja viimeks joku vuos sitten ku meijä Tarjan kanssa tapaaminen, että sillee :D

Asiasta kukkaruukkuun ja takas Ashlandin meininkeihin. Ensinnäkin tänää tapahtu jotain erityisen merkittävää ja mullistavaa...musta tuli isä! ...no eeeei. Vitsi vitsi. Mut siis ku olin tänään harjottelees käyrätorvee 2 palkin aikana ni sain kiekastua kolmiviivasen ceen! Olin oikein ylpeä itsestäni! Muuten mun päivä sit meniki siellä tunkkuluolassa/orkesteri syvennyksessä, kun meillä oli kenraaliharjoitukset ennen huomista esitystä. Sellatteet perus 3,5 tuntia käkkyrän rääkkäystä mikä oikeestaan on tosi hauskaa. Huomenna olis tosiaan tarkotus pistää proggis käynttii ja sitä rumbaa jatkuu keskiviikosta sunnuntaihi, minkä jälkee meillä on maanantai ja tiistai vapaata (lue: lisää harjoituksia) ja sit taas näytöksiä keskiviikosta lauantaihin. Melko tiivis aikataulu siis edessä, mut niinku sanoin nii oikeesti nautin tän musikaalin teosta tosi paljon ja oonki ruvennu miettii et jos joskus tulevaisuudes olis mitenkä mahdollista ansaita jonkun näkönen elanto tälläi niin olisin harvinaisen onnellinen. Sehä tarkoittais tietty sitä, et tarttis opiskella käkkyrää, joko suomes tai ulkomail lukion jälkee ja sit muuttaa joko tänne USAan jossai vaihees pysyvästi tai sitten löytää Euroopasta jotain ku ei Suomessa ihan hirveesti musikaaleja ole. Mutta siis joo tällätteet on tän hetken suunnitelmat, saa nähdä millatteet on viikon päästä ku musikaali on ohi heh heh. Eli älä äiti vedä teekupposia ja paahtoleipää väärään kurkkuu koska A) siihe nyt on viel semisti aikaa ja B) mulla nyt tuntuu nää tulevaisuuden suunnitelmat vaihtuvan melko tiuhaan, nimimerkillä "musta tulee lääkäri, eiku pappi, eiku säveltäjä, eiku lääkäri, eiku palomies, eiku lääkäri, eiku muusikko, eiku luonto-opas, eiku muusikko". 

Tos olis viel jotai kuvii alaskasta :) 

 Ylärivi:Bell, Leslie, Ruth, Sofia, Martin Buser, Victorine, Lotte ja Macarena

Alarivin hurjat: Sara, Daniel, Pablo ja Eero

 Hämärä hippelö kuva Alaskan varakuvernöörin talolta

 Puppies, they just love me

 Vaihto-oppilaat menossa kivasti mäkeä alas ns. makkaratyylillä. Niin ja muute se rinne ei ollu noin tasanen alusta loppuun :D

 Valpas vahtikoira

 Hiljaisempi vahtikoira

 Oliver oli oikein innoissaan tästä kuvasta, valittettavasti koira ei ollut...

 Osa Martinin koirista. Täytyy tähän välii mainita, että se tunsi joka ikisen koiran nimeltä. Se mies rakastaa sen koiria

 Pennut vauhdissa

 Koitin otta kaunista maisemakuvaa mut sit nää kaks hyppäs kameran eteen...helkkari

 Iditarodin lähtö Anchoragen keskustasta.

 Meitsi, Thomas, Oliver ja Gustav

 Brasillia ja Espanja eivät osanneet curlingin perusteita...

 Tivoli

 Vempain

 The Run of the Reindeers

 Komiat

 Näkymä paikallisen parkkitalon katolta

 

Ja kaiken kruunaa mahtava video siitä porojuoksusta. Kyseessä oli miesten luokka. Jos oikein keskittyy ni voitte ehkä nähdä vilauksen poroista.

 

Eero's High Range Builders of Death

7,5 tuntia. Sen verran tuli tänään pöräyteltyä käkkyrään tai vetopasuunaan. Päätä särkee ja naama on tohjona, tarkemmin katsoen huulet, mut eiköhä tää oo sen arvosta. Suurimmaks osaks soittaminen oli tänään nautittavaa ja pakko tässä kai on ees pikkuriikkisen kehittyä jos vaan jaksaa soittaa. Viime aikoina oon ollu harvinaisen kiireinen ja soitettu on. Viikonloppuna on edessä orkesteri festivaalit Corvalliksessa ja West Side Story -musikaalin ensi-ilta lähenee pelottavasti ja näitten kahden happeningin takia oonki ollut melko työllistetty tällä viikolla. Tänään oli siltä osin speciaali päivä musikaalin kohdalta, että meillä oli ensimmäinen läpimeno. Mitä mä siis tein? Istuin pienessä hennosti hikisessä kolossa suurinpiirtein 20 muun muusikon (jos meitä nyt muusikoiks kutsua) kanssa näyttämön alla tasan kolme tuntia kun näyttelijät tanttas meijä päitte päällä minkä kerkes. Oli suorastaan ratkiriemukasta. Voin kertoo että se pieni koppero lavan alla on harvinaisen äänekäs kun istuu kahden trumpetin vieressä, jotka paahtaa ku viimistä päivää. Päänsärkyhän siitä tuli Eero raukalla, eikä ollu ees äityli silittämässä päälakea tai tunkemassa kylmä kalleja otsaan ja niskaan. Selvisin kuitenkin ja päivästä viisastuneena päätin,että ensikerralla kömmin sinne tunkkuluolaan korvatulpilla varustettuna. Täytyy nyt siis vielä tarkentaa, että kyseinen mökäonkalo on meijä teatterin orkesterisyvennys, mikä sinäänsä on harhaan johtava nimitys kun käsittääkseni syvennys on syvennys ja syvennyksestä tulee kolo kun siihen laittaa katon (tai näyttämön) päälle. Ainoa, ketä saa raikasta ilmaa on kapellimestari ku sen pää pilkistää lavalle, että se voi urkkia mitä meijä pään päällä tapahtuu. Tähän väliin täytyy myöntää, että ehkä hieman suurentelin faktoja tuosta meidän montusta. Ei siel oikeesti haissu hielle...hirveesti...ja mulla oli suklaata mukana ni oli vähä parempi olo ku sai mutustella suklaatia (ei muute ollu fazerin sinistä tai punasta tai keltasta jne. ku ei oo kukaan lähettäny...saamarin sydämettömät önninmönkijäiset...no ei vaa). Todellisuudessa meijä syvennys on ihan ok kuhan vaan tottuu siihen et vieruskaverin kyynärpää on sun kainalossa ja korvat hinkkaa toisiinsa. Loppujen lopuks koko kolo on ihan kotoisa, kuhan vähän suurentelen faktoja ja koitan saada sympatiat puolelleni. Mut sen voin sanoo, että melu on kova eikä sitä "syvennystä" todellakaan oo koolla pilattu. 


Palatakseni tuohon otsikkoon voin jo heti ensimmäiseksi kertoa, että kyseessa ei ole minun ensimmänen sinkku joka sijoittuu joko ruotsalaisen hevin tai norjalaisen kirkonpoltto popin genreen. Kyseessä on harjoitus, jonka musiikin opettajani mr. Chase mukavasti minulle pyöräytti (ja nimesi), jotta saisin kehitettyä tuota ylärekisteriäni niin pääsisin käyrätorvella ainakin kaksiviivaiseen b mahdollisesti jopa kolmiviivasen c ja jos et tiedä kuin korkee on kolmiviivainen c käyrätorvella ni ajattele hyttysen ininää kajareitten läpi...tai sitten Justin Bieberin lauluääntä. Jaa miks kolmiviivanen c? No ensinnäkin se on hauskaa kajauttaa oikee kovaa ja korkealta ja toiseks sillä hyyppällä, joka teki biisit West Side Storyyn, ei ollut mitään hajua, mitkä nuotit on inhimillisesti soitettavissa käyrätorvella. Kyllä, mun olis tarkotus kiekasta ainaki tuo kaks viivanen b ja, jotta se tulis varmemmin ni koitan kehittää muskulaarisia huuliani vähintään sen verran, että pystyisin kähiseen kolmiviivaisen c. Siinähän on mulla tekemistä mut eiköhä se tässä vielä joskus tulevaisuudessa luonnistu.

Tässä tais olla tän hetkiset kuulumiset. Kaikki menee siis hyvin vaikka tää postaus meniki ehkä vähän vinkumisen puolelle. Soittaminen pitää mut kiireisenä mikä on aina plussaa. Toivottakaa mulle onnee orkesteri festivaaleille et ne menis hyvin. Niin ja ekstra onnee musikaaliin, koska me tosiaan tarvitaan sitä. Ens kerralla ku kirjotan oon varmaan just tullu Alaskasta (jos nyt siis oletetaan, että saan pyllyni liikkeelle ja istutettua sen koneen ääreen, jos oletetaan et en onnistu tässä suuressa missionissani niin kuullaan kuukauden päästä) ja toivon mukaan mulla on paljon kuviaa sieltä ja näin. Oon muute täs miettiny et jos rupeisinki kirjottaa tätä blogia enkuks...iha tälläne btw juttu. Tai sit sillee et välil suomeks välil enkuks ku tää suomeks suttaaminen on välillä vähä kummallista ku päivät puhuu enkkua ja sit kirjottaaki tätä suomeks. Mitä mieltä ootte? Voitte klikata mielipiteenne tonne oikeaan yläkylmaan...ja okei tää oli vähän niinku tekosyy kokeilla tota hienoo äänestysjuttuu ku löysin tänää. Jos täs päättyy onnellisesti ja kaikki menee hyvin niin kukaan ei äänestä mitään...awkward...

Voikaa hyvin älkääkä vilustuttako itteenne siel kylmäs koto suomes, terveisin Eero Ashlandista (+18 °C)

Hengissä ollaan!

Tässä nyt on ollu tällänen pikkuriikkinen (kröhöm) tauko näitte mun blogikirjotusten kanssa mut nyt ajattelin viimein ottaa itteeni niskasta kiinni ja raapustaa tänne äitylin luettavaks.  Ja ihan tähän alkuun pahoittelut huonosta suomenkielesta. Oon saavuttanu sen pisteen mun vaihtovuodes et mielummin kirjottaisin tän koko homman englanniks ku ajattelen englanniks ja välillä varmaa joutuu käyttää sanakirjaa tätä kirjottaes jotta voin kääntää jotai englanninkielisii sanoja rakkaalle suomenkielelle.


Tajusin tuossa et ku en oo kirjottanu sitte Halloweenin ni mun on jääny kokonaa mainitsemat se, et vaihdoin mun host perhettä ekan kerran. Oon siis asunu täällä ja muutaman kuukaude ja nää on tosi mukavii ihmisii ja viihdyn täällä tosi hyvin. Perheeseen kuuluu äiti Lauren, isä Mike, mun host veli Mitchell ja host sisko Kayla. Periaattees tää on ihan ku mun oma perhe Suomes ku Mitchell on meijä Laten ikäne ja Kayla on Kaken ikäne tai vähä nuorempi. Iltapäivät täällä menee läksyjä tehdes ja pelates Battlefield 3 Mitchellin kans. Ostin vähä joulun jälkee Nintendo NESin jote sitäki tulee pelattuu ihan kiitettävästi. Musta alkaa pikkuhiljaa kehittyä pieni nörtti hahah mutta ei huolta äiti painoa ei oo tullu lisää eikä mitään tai jos on tullu ni se johtuu siitä et oon käyny puntil, tai siis sillai mää ainaki ittelle uskottelen :)

Niinku otsikossa sanoin niin hengissä ollaan vaikka oonki ollu harvinaise kiireinen viimeaikoina. Oon nyt meijä koulun musikaalin pit orchestras (mikä nyt sit suomeks onkaan...pitti orkesteri?), jote päivät kuluu musikaalin biisejä soitellessa. Esitetään tänä vuonna West Side Story ja oon siitä erittäin innostunu vaikka se hemmo kuka nää biisit väänsiki ei tienny mitään käyrätorven soitosta ja kappaleet on yli vaikeita ja tajuttoman korkeita. Haluan todellaki tavata sen käkkyristin kuka vikisi nää biisit West Side Story elokuvaan, koska kyseinen henkilön täytyy olla älyttömän hyvä. Niinku sanoin niin käyrätorvee tulee soitettua ihan kiitettävästi, enemmän ku oon ikinä eläessäni soittanu. Se on vähän sääli kun fakta on kuitenki se, että Suomessa oon musiikkilukios ja täällä ihan perusnormis. Sit alotin myös vetopasuunan soittelun jotenki sitäki tarttee harjotella. Kaikkein karmeimmat (tai parhaimmat) päivät soittamisen kannalta on jollon mulla on bändiharjotukset ja musikaaliharjotukset samaan aikaan plus siihen vielä päälle soittamista korispeleissä. Viime tiistainaki harjotellin yksikseen 2 palkin ajan käyrätorvee ja vetopasuunaa 1,5h , sen jälkee soitin pasuunaa jazz bandis 1,5h, jazz bandin jälkee käkkyrää 1,5 normaalis orkesteris, minkä jälkee oli viel 2 tunnin musikaaliharjotukset ja päivän kruunas korispeli mis soitin ehkä yhteensä 30-45min. 7 tuntia soittamista päivässä siis. Mulle taitaa kehittyä turbohuulet ennen ku tuun täältä takas. 


Muun ku soittamisen lisäks en sit paljoo muuta teekkää. Puntiksel käyn edelleen säännöllisesti ja viikonloput hengaan kavereitte kans. Sit oon tietysti lasketellu mahdollisimman paljon. Muutama viikko sitten kävin laskettelemas Mt. Hoodil, Oregonis, mikä on Yhdysvaltojen ainoo laskettelukeskus mikä pysyy auki vuoden ympäri ku sen vuoren huippu on jäätikköö. Viikko sen jälkee yks rotary pariskunta vei mut ja mun host veljen Mitchellin lasketteleen Lake Tahoen ympäristöö Kaliforniaan. Lasketeltii Sugar Bowlis ja Squaw Valleys ja oli harvinaisen hauskaa vaikka niillä ei hirveesti lunta ollu siel jäljel ku tää talvi on ollu täällä epänormaalin lämmin. Tälläki hetkel ulkona on +10 celciusta lämmintä ja pari päivää sitte käytiin lähellä 15 celciusta. Ens viikonloppuna olis tarkotus suunnata Bendiin lasketteleen Mt. Bachelorille muutamaks päiväks perheen kans.

Tulevaisuudesta sen verra, että muutaman kuukauden päästä on eka musikaalin näytös jote täytyy harjotella paaaaaljon. Sitte lähetää perheen kans Hawajille spring breakin ajaks. Tarkotuksena oli ainaki koittaa surffausta ja mennä yösukeltaa kalojen kanssa (MAHTAVAA!) Voin kivasti kirjoitella sitten tätä blogia siellä palmujen alla ku te muut tutisette siel suomes muahahah :D Helmikuun lopus mulla on myös edes Rotary reissu Alaskaan jote pääsen vihdoin kieriin kunnon lumes ja näin :) 

Nyt kun kerran en oo hirveesti viimeaikoina kirjotellu ni näitä kuvia on kertyny jonkun verran. Oma kamera meni rikki tos muutama kuukaus sitte ku objektii meni kosteutta sisää ja nyt ei sulkija toimi...mutta ehkä tässä uuden objektin kivasti jossai vaiheessa ostan niin voin ottaa lisää kuvia. Mutta siis tuossa alla semisti sekailisia kuvia. Okei näitä on sit 17 et toivottavasti ootte valmiita...

  Kiitospäivä ja kalkkuna Takedoilla

 Koitin opettaa ihmisille suomalaisia perinteitä ja yritettiin väkertää (onkoha toi ees sana?) lumihevonen...lopputuloksena oli kameli mut eiköhä se oo tarpeeks hyvä...

 Joulukuusen metsästystä

Saanko esitellä kaikkien aikojen komeimmat vaihto-oppilas karjut, naiset varokaa! :D Vasemalta oikealle: Pablo, minä, Eduardo, Joshua, Kuba, Samuel ja Josh. Ja nää kaikki kuvathan on siis vaihto-oppilas joulupartyist.

 Joshua koitti kävellä korkkaleilla...ei menny iha kaikkie oppikirjojen mukaan...

 Ensinnäkin huomatkaa kuinka kauniin amerikkailis hymyn oon onnistunu kehittään. Vakuuttavaa eikö? Vasemmalta oikealle: minä, Violette, Victorine ja Kuba

 Belgia ja Suomi

 Suurin saavutkseni tähän mennessä. Kolme vasaraa päällekkäin!!!

Kultasein <3

 Epätoivoinen yritys herättää Mitchell jouluaamuna

 Keksejä Mitchellin ja Kimin kans

Uimista muutama päivä ennen joulua. Ja voin kertoo että vesi oli kylmää.

 Yame kame hametusta Lake Tahoella

 Lake Tahoe

 Näkymä Sugar Bowlin huipulta

 

Lake Tahoe (taas)

Mitchell, minä ja Ray (Ray on muuten 78 ja saan lasketella ihan tosissani et pysyn sen perässä)

Halloween!

Halloweeni oli ja meni harvinaisen nopeesti. Täällä Ashlandis koko ruljanssi oli aika iso homma ja siihe valmistauduttiinki joku muutama viikko etukäteen. Mystisiä hämähäkin seittejä, kurpitsoja, pääkalloja, luurankoja sun muuta halloween kamaa alko ilmestyy talojen pihoille reilu viikko etukäteen ja naapurikaupungis avattii iso maissi labyrintti joku kaks viikko enne halloweenii, ei morjes :D Täällä siis tosiaa otetaa tosissaa toi koko homma, ja onha Halloween täällä heti joulun jälkeen eniten rahaa syövä juhlapäivä. 

Varsinainen Halloweeni oli viime maanantaina. Keskustas oli mielettömän hieno halloween paraati ja soitettii koulun orkesterin kans siel. Täytyy kyl myöntää et oli mielenkiintosin paraati mitä oon koskaa kokenu. Tai no jos jolleki on normaali "paraatioida" zombien, frankensteinin hirviöiden sun  muitte öllimölliäisten kans ni mikäs siinä, itelle koko homma oli kuitenki iha uutta. Siis vähän erillainen kokemus ku partioparaati Suomen Turus...Koulun orkesterin kans ei siis marsittu kulkuee mukana vaa seistä tönötettii kadun kulmas soittamas kansalle musiikkia. Mukana oli mm. Lady Gagan Pokerface, Star Wars theme ja Herbie Hancockin Chameleon. Koko homma vedettiin tietenki siis halloween kamat päällä, itse olin pukeutuneena Robin Hoodiks ja kivasti siellä sitte miehekkäästi vetelin Gagaa vihreissä sukkahousuissa, että sillee. Ja hauskaa oli! 

Paraatin jälkee haahuilin ja huuhailin pitkin kaupunkia kavereitta kans muutaman tunnin ja sitte mentii perheen kans käymää läheises hounted houses. Siis vähän niinku joku kummitusjuna Särkäniemes mut siel käveltii ite (hyvinki samanlainen ku Gröna Lundin kummituskuja-juttu, jos joku sattuu tietämään) ja koko touhu oli normaalien ihmiset järjestämää, kai. Porukas oli mukana mun host sisko Amy, sen kaverit Willa, Kim, Elia, Erin ja Jericho ja sit mun host äiti ja tietty minä itte. Haunted housen jälkee menin muitte kavereitte kans hengailee. Pelattii paljon mm. beer pongia. Se on siis se peli misä heitellää niitä pingis palloja kuppeihin. Ja äitille tiedoks et täällä pruukataan pelata sitä peliä VEDEN kanssa, ni pystyy keskittyy siihe ite pelaamiseen EIKÄ kaljan kittaamiseen, joten siis ei huolta, meitsi on  täällä ihan raittiilla mielellä liikkeellä :) Tietty toi nimi on vähän harhaanjohtaja, pitäs varmaanki olla water pong, mut 1. se ei kuulosta läheskää yhtä miehekkäältä ja 2. koko peliä pelataa alkuperäsesti kaljan kans. 

Koulus meillä oli advisoryssa trick or treat-juttu just ennen halloweenia. Oli erittäin mielenkiintosta seurata mite nää selvis suomalaisesta salmiakista...ja eihä ne selvinny. Mut mukavan kunnioittavasti ainaki yritti :D Pistin videon yhestä mun kaverista, Eliaksesta, ku se sai ensikosketuksensa tähän Suomen herkkuun. Videosta sen verran et se punapää joka vilahtaa kuvassa jossai vaihees mussutamas salmiakkii on Magnus ja Magnus on puoliks islantilainen ja tuli tänne joku 4 vuotta sitte, jote siinä syy miks Magnus tykkää salmiakista. 

Muute ei taida olla mitää suurta tai ihmeellistä meneillää. Ilmat alkaa jo vähä kylmetä ja tartti alkuviikosta kaivaa takki kaapista. Futis kausi on ohi jote en enää juoksentele pallon peräs joka päivä, ehkä sit taas keväällä. Alotin kuitenki sen sijaan käymää YMCAs nosteleen painoi aina koulun jälkee. Ja kyllä YMCA on oikeesti järjestö tai jotai sinne päin, ei pelkästään laulu ja sillä ei oo mitää sen suurempaa tekemistä homojen kanssa, vaikka tietty sinne jokanen on tervetullu, tottakai. Mun käsityksen mukaan YMCA on vastaava Suomen NMKYlle tai ainaki sinne päi. Ja nyt meen tutimaan. Aamulla aikane herätys sienimettälle.

1.

2.

3.

1. Inspiraation lähde

2.Näyttävä toteutus

3.Maailman mahtavin käkkyräsektio! (siis jaetulla ykkös sijalla viimevuoden Puolalanmäen käkkyräsektion kanssa,tietty) Vasemmalta oikeelle: Evan Smith, Mr. Robin Hood, Kara Buccino ja Alison Dresser. Kuvasta puuttu Jordan Schweizer.

62 päivää takana, suuripiirtein 280 päivää edessä

Aika menee kyl ihan sairaan nopeesti täällä. Just vähä aikaa sitte oli eka päivä koulus ja moro vaa siitä on jo yli kuukaus. Viimisestä blogipäivityksestäki 30 päivää...heh. Kirjotan siis tätä päivitystä myös siksi, että voin todistaa epäilijöilleni pystyväni bloggaukseen SUOMEKSI vielä tänäänkin. Hieman hankalampaahan tää jo vähän on, mut yllättävän sujuvasti menee. Ja tietty myös siks et tää on huisin jänskää.

Suomen kielessä on se hieno ominaisuus, et kaikki kummalliset sanajärjestykset sun muut kieliopilliset virheet voi aina kuitata taiteella tai jollakin kummallisella runomitalla. Enkus ei. Tai siis tietty jos nyt sanoo olevansa suuri Star Wars fani ja eläytyvänsä mestari Yodan rooliin...mut se toimii vaan kerran ja jos päivän aikana "yodailee" enemmän ku kymmenen kertaa ni tosta selityksestä lähtee teho. Star Warsin tunnelmissa jatketaan siis edelleen. Vähän on kyl kielioppiki kohentunu, ainaki toivottavasti, vaikka se onki ollu mulle aina se hankalin osuus. 

Tosiaan tässä 30 päivän aikana on ehtiny tapahtuu yhtä sun toista. Labor daynä oltii perheen kans San Fransiscossa. Siitä todisteita tuolla alapuolella. Oli iha mahtava reissu. Käveltii Golden Gate Bridge päästä päähän ja sillee :) Totesin myös, että San Fran on hitusen mäkisempi ku toi Loimaa. Ei helkkari sentää ku siel sai lampsia niska limas pitkin poikin J-townia :D Chinatownissaki käytiin ja pyörittii siel kaikki hianot kaupat läpi. Mitään en kuitenkaan ostanut. Niinku yleensä. Paikalliset ruokakaupat (Chinatownissa) oli...mielenkiintosia? Tai siis ainaha Loimaan cittarissaki on ollu eläviä sammakoita ja kanan jalkoja (ei siis koipia) mut c'moon, siis niinku käsin kirjotetut hintalaput!? Siis hyi!! 

San Franis yövyttii mun host äidin, Lizin, opiskelukaverin luona. Lizin opiskelukaveril on poika Noah, josta tuli siinä kahen päivän aikana mun brother-from-another-mother (sori enkku termi, koitan vaan olla üüber cool) pyörittii Noahin ja Amyn kans läheisel mallil ja varustauduttii illan bileisii. Mentii siis nuorille suunnattuu Glow Partyihin San Franin keskustaa toisena iltana. Oli tosi super super jees. Tai siis eihä se nyt voi olla muuta ku hauskaa ku 2000 nuorta ahtautuu pieneen tilaan ja DJ soittaa musiikkia liian kovaa :D

 San Frani oliki seuraavana päivänä aika jättää selän taakse ja suunnattii takas Ashlandii ja seuraavana päivänä kouluun (jihuu). Perus koulun alku, eksyneet freshmanit harhaili pitkin koulun käytäviä, heidän seassaan eksynyt vaihto-oppilas Suomesta...mutta onneks ihmiset on tääl tosi mukavii jote löysin oikeet luokat (tosi) helposti :) Mun lukkari on seuraava:

Palkki 

0. (6.50am-7.50am)Advanced Conditioning (siis liikuntatunti, käytännös kattoe koko aika punttiksel

1. Yearbook

2.Advanced Physics

3.Jazz Band

4.Symphonic Band

5.Politics and Literature

6. Algebra II

7.Steinglass

Päivät täällä menee niin,että joka toinen päivä on tunnit 1.-4. (Red Day) ja päästää koulusta 3.40pm ja joka toinen päivä tunnit 5.-7. (White Day) ja päästää koulusta 2.05pm. Toi 0 palkki on siitä mielenkiintone et se on joka päivä paitsi perjantaisin. Ja joo kuulostaa kamalalta herätä 6am ja raahustaa punttikselle mut ei oo mitää sen parempaa tunnetta ku chillata suihkus treenien jälkee ja sit mennä pirtsakkana ekalle tunnille. Mahtavuutta. 

Meillä on ollu täällä jo ekat tanssit. Homecoming dancet. Ja sit oli Homecoming viikko. Se oli sellane spirit viikko et kaikki pukeutu eri teemoje mukaa joka päivä. Pukeuduin yhtenä päivänä mm. nörtiks ja ilmestyin kouluun rusetti kaulas, kauluspaita päällä ja puvuntakki hartijoilla. Oli melko näyttävää :D Ite tanssit oli tosi jees. Täkäläinen tanssityyli eroaa kuitenki Suomalaisesta tanssitavasta aika radikaalisti. Siitä sit lisää joskus, jossain muualla. Mutta hauskaa oli. Jälkeenpäin mentii viel viettää iltaa kaverin talolle ja sit vaa yöks kotii punkkaan. 

Viimine merkittävä juttu täs on varmaa ollu toi toinen Orientation camppi Corvallikses. Olin siel viime viikonloppuna. Oli melko turhauttavaa ajaa 5h yhteen suuntaan ja viettää vajaa kaks päivää kaupungis ja ajaa sit takas mut onneks seura oli mitä mahtavin ja pääsin kattoo ekaa college football peliä. Oli tosi tosi tosi jees. Ihmiset tääl on tosi pitkälti joukkueens puolel. Hassu kattoo vanhoja miehiä kannustamas college joukkuet mut tääl se on tosi iso juttu. Mm. perhees jos yövyin viikonloppuna oli Beaversin (paikallinen college joukkue) jalkalamppu, lehtimuistio, autotarra, kahvikuppi ja talon isännällä Beaversien kengät. Että silleee.. :D Itse kannatan Oregon Duckseja, jotka on kotosin Eugenesta. Peli jota olin kattomas oli Beaversien peli ja Beaversit ja Ducksit on pahimmat vihamiehet osavaltios. En siis pukeutunut ducksien paitaan vaan ilmestyin neutraalina :D 

Viel tähän loppuun tää iänikunen lupaus, et kirjottelen blogii taas useammin, mut sää nyt nähdä.. :D Kivempi olis kyl päivittää useemmin ni tulis enemmän tekstiä ku pelkkä luettelo. Ja ainiin! Oon menos Helmikuussa Alaskaan! Iha sika siistii! Mennä kattoo jotai koirakelkkaveto-asia kisoja rotareitte kans! Mut nyt tarttee mennä tutimaan. Aamul on rotary kokous 7am...

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

 8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

1.Golden Gate Bridge sivusta

2.ja alta

3.sumuiset vaijerit?

4.random amerikkalainen hölkkääjä (täs näkyy ero suomalaisten ja amerikkalaisten välillä, ei mitenkään pahalla, mut kuin usein suomes joku tekee näin? tai siis kuin usein kaikki vaan nauraa tolle)

5.Somewhere down there...

6.Eikö muistutakki pelottavat paljon Suomen karttaa? Freaks me out!!

7.Kim ja pilvenpiirtäjä

8.Chinatown, minä ja muut aasialaiset, heh

9. "Noni nyt tulee loistava kuva kyl!!"

10.Saamarin aasialaiset turistit ja niitte ylihintaset Nikkonit...murr

11.Ja nyt siis kuvia sieltä ruokakaupasta...sammakkoa?

12.Kanan jalkoja?

13.Sian sorkkija?

14.Ja jottei kenellekkää jää traumoja niin kivasti sekoitan teidän päässänne mielikuvat sammakoista ja minun aamupalastani tällälailla. Ei voi enää kukaan vohvelia syödä ilman, että sammakoja ajattelee. Sian sorkat vaan mielessä pyörii. Kun vohvelia syö. Aina vaan kanoja ajattelee kun jotain makiaa syö. 

Orientation camp, origamis, first soccer game...

Muistan ku Vesa Parttimaa sano ennen mun lähtöö, että yleensä aluks blogia päivittää tosi usein mut sit se alkaa väheneen. Täysin oikeeessa oli. Täsä on menny yli viikko enkä oo ehtiny ees miettii koko blogii. Mut sehä tarkottaa vaa et hauskaa on ollu :) 

Viime torstaista perjantaihin olin orientation campillä Bendissä. Siellä oli kaikki piirin 5110 inboundit (noin ja suurinpiirtein 29 vaihtaria). Torstaina yövyttii eri host perheissä pareittai tai pienis ryhmis. Mä yövyin belgialaisen Joshuan kanssa sellattees semi-isossa talossa. Perheeseen kuulu isä, äiti ja kolme lasta, joiden nimiä en enää muista...häpeä. Iltapäivä talos suju leppostasti. Syötiin hyvin, katottii telkkua ja pelattii Joshin (=Joshua) ja perheen vanhimman pojan kans Black Opsia. Voin kertoo et se pikkuskidi oli aiva yyber. Jamppa pelas 7 sensitivityl ilman mitää onglemaa! :D Itse nakutin headshotteja tasaiseen tahtiin (köh) vaikka oonki tottunu pelaan pleikkarilla ja perheellä oli Xbox. Illalla poikettii viel Yogort Huttiin tai vastaavaan syömää sellasta jätskin tapasta yogurtti asiaa, mikä on terveellisempää ku jätski mut maistuu melkolailla samalta. Hämmentävää. 

Perjantaina lähettii koko vaihtariporukalla koskenlaskuun. En oikee tiä miks sitä suomes kutsutaa mut enkuks se oli rafting. Meitä oli yheksä henkee per yks raft ja peräsimes kaveri, joka todellaki osas hommansa. Raftingis luokitellaan kosket eri kokoluokkiin. Koot menee 1-6 ja kokoluokan 6 koski on niin iso et ensinnäki se on enemmänki vesiputous ja jos siitä selviää hengissä on yleensä joko tosi onnekas tai tosi tosi tosi taitava (wikipedias sanotaa 6 koskesta näin: "Skill level: successful completion of a Class 6 rapid without serious injury or death is widely considered to be a matter of great luck or extreme skill":D )

Me mentii isoimmillaa kokoluokan 4 koskista. Oli huisii :) Ekas isos koskes (3) porukka pelästy ku suurinosa ei ollu koskaan tehny sitä ja lopetti melomisen...mein meinas mennä rafti nurin sen takii ja kaks tippu kyydistä :D Hengissä selvittii kaikki kuitenki loppuun asti. Kyselin jo paikallisilta rotareilta et jos ne tietäis, olisko lähistöl menos joita koskenlasku reittei ja tääl on kuulemma yks iso, mihin ajattelin osallistuu :) Matkalla olis about 5 kokoluokan 5 koskee! Siistii! :)

Yövyttii perjantaista sunnuntaihi isos tulivuoren kraateris. Ei sitä oikeestaa olis huomannu ellei sitä olis meille kerrottu ku paikka oli mettää täynnä ja leiri järven rannas. Lauantaina vaellettii kattoo jotai kiviä vähän matkan päähän. Ne oli syntyny tulivuoren purkaukses ja käytännöskattoe ne oli mustaa lasia. Nimi tais olla sodium tai vastaavaa :) Muuten vietettii aikaa chillaille, uide ja meloe. Illal oli iltanuotio ja suotii vaahtokarkkei ja smorssei (vaahtokarkki ja suklaata kahen keksin välis). Opetin halukkaille vähä suomee ja ite opein tasan yhden lauseen espanjaa: "El perro de San Roque no tiene rabo porque Ramón Ramírez se lo ha cortado" ,joka on suomeks suurinpiirtein: San Roquen koiralla ei ole häntää. Miksi? Koska Ramó Ramírez leikkasi sen pois. Siis tosi hyödyllistä :D Lisäks sain tietää et Johny, la chanta esta mu loca tarkoittaa: Johny, ihmiset täällä ovat hulluja. Tapasin myös mm. yhen jampan brasilliasta, ja sen mielestä näytän Kimi Räikköseltä?

Sunnuntaina lähettii kaikki koteja kohti. Poikettii matkalla Crater Laken kautta. Crater Lake on kraaterijärvi vanhas tulivuores. Se oli aivan upee! Paikalliset sano et se vesi on tosi kylmää, koska järvi on syvimmillää 541m ja se on yks maailman syvimmistä järvistä. Järven rinteil oli viel luntaki ku se järvi on aika korkeella :D Vesi ei kuitenka ollu niin kylmää ku ihmiset lupas, ainaka suomalaiselle, ja hyppelinki sinne järveen jonkun tunnin verran :) Kotii saavuttii 5 aikaa ja sieltä suoraan rotarien grillibileisiin.

Pari päivää sitten opein jotain uutta ja huisin jännää. Amy, mun host sisko, opetti mite tehää origameja! Lopputuloksen voitte kattoo tuolta alta :) Oon aika innoissani origameista. Voittaa ehdottomasti paperilennokkien tekemisen. 

Tänään heräsin 7 aikaa ja raahasin itteni koululle 8, koska meillä oli ensimmäiset futispelit. Oon nyt sit loppujen lopuks JV:ssä ( Junior Varsity) mut pelattii Varsityjoukkueita vastaan. Meil oli kaks pelii, jotka kesti jostain syystä vaan 20min. Hävittii eka peli 3-0 ja toisen pelis päädyttii 0-0 tasapeliin. Pelit oli mulle maailmaa mullistavia siks, että pelasin ekaa kertaa elämässäni hyökkääjänä. Ensin olin left wing ja toises pelis striker. Ei siis ihme et ei tehty maaleja :D olin kentällä välillä aika sekasin, mikä ehkä oli odotettavissa, jos on 9 vuotta pelannu puolustajana. Postasin kuvan myös meijä peliasuista tuonne alas.  

1.

2.

3.

4.

5.

6.

1. Koko Bendin posse eli siis käytännös kattoe kaikki Oregonin rotaryvaihto-oppilaat

2.That tall guy from Finland&that big guy from Finland

3.Ensimmäinen ikinä<3

4.Pakollinen dollari t-paita (so cool!!)

5.Tää oli joku muinainen japanilainen versio vesi-ilmapallosta. Tonne sisälle pistetää siis vettä ja sit koko setti heitetään jonkun päähän

6.Kuvanmuokkaustaitoni hämmentävät jopa itseäni...GO ASHLAND GRIZZLIES!