Niinku sanoin, ni tapaaminen kesti torstaista sunnuntaihin ja ohjelmaa meillä oli koko ajan mut ei mitenkään hirveen ihmeellistä tai kummallista joten ajattelin et en teitä rasita tylsillä faktoilla. Viikonlopun ehdottomin kohokohta oli tietty lauantai ku meillä oli all-night party vaikka suurinosa ei nyt koko yötä pystys pysynykkää. Lauantaina osallistuttii myös Relay For Life -tapahtumaan joka on siis tapahtuma syöpää vastaan. Periaatteessa koko jutun pointti on se et ne tapaamiset järjestettää aina urheilukentällä ja ihmiset yöpyy siel teltois ja kävelee kenttää ympäri 24 tuntia. Tuskin kukaa sitä kenttää koko aikaa ympäri tramppaa mut aina siel oli joku kävelemässä. Me osallistuttii vaa muutamaan kierrokseen, mutta ajatus on tärkein ja hengessä oltii mukana kuitenki. Meillä oli Ashlandis tuo sama tapahtuma pari viikkoo takaperin ja silloin yövyin kentällä.
Jotenkin on ihan hirveen hassuu ajatella et kohta tää onki sit jo ohi. Älyttömän nopeesti on koko vuosi menny ja tavallaan tuntuu et ei ois koskaa lähtenykkää mut sit tavallaa tuntuu et on ollu poissa ikuisuuden. Juteltii näistä asioista aikasin sunnuntai aamulla (yhdysanaa...?) yhen entisen vaihto-oppilaan kans ja se sano et vaikeinta on aina se kotiin paluu. Ite ainakin tällä hetkellä tunnen ihan samalla lailla. Ei se oikeestaan ollu niin paha tulla tänne ku tiesi et takasin Suomeen tullaan vuoden päästä ja näin mutta ku täältä lähtee ni ei tiiä koska tulee takas ja jos tulee ni ketä kaikkii kavereit sit ees näkee. Ja tietty toi kulttuurishokki tulee varmaa olee aika iso ku täältä pamahdan takasin suomeen. Tänne tullessa sitä osas odottaa mut ku tulee takas sinne suomeen ni olettaa et kaikki on samanlaisti ku lähtiki vaikka ei se tietenkää nii oo. Itellä suurin pelko on se et meijä Late on mua pidempi :D onha siis niitä muitaki pelkoja tietty ja puolia en osaa varmaa ees aavistaa mut kaippa sen sitte näkee ku sinne tulee. Mun pointti oli kuitenkin siis se et sit kun täältä takaisin tuun ni Suomi ei oo enää se Suomi ku lähin ja te ihmiset siellä ette oo enää samanlaisia. Ihan samalla tavalla määki oon varmasti muuttunu tosi paljon tän vuoden aikana eli jos tunnun oudolta ni se johtuu sit siitä. Oikeestaan pelottaa koko takasin tuleminen iha semi paljon. Älkää nyt loukkaantuko siel suomes mut mää en oikeestaa ees haluis tulla takas. Mun koti on täällä, ja tuntuu siltä et tää on se paikka mihin mä kuulun. Oregonil tulee aina olee paikka mun sydämmessä ja oon varma et mulla tulee olee tänne koti-ikävä mun loppu elämän. Vaihtovuosi on vaan sellane kokemus et se muuttaa ihmistä tosi syvältä saakka ja jättää jälkens ihmisee eikä sitä voi tajuta muuten ku kokemalla. Muistan ku kuuntelin ennen tänne tuloo muitte vaihto-oppilaitte juttuja niitte kokemuksista mut en mää tajunnu millasta tää oikeesti tulee olemaan. Haluis vaan et vois saada molemmat samaan aikaan, suomen ja oregonin vaikka ei se tietty oo mahdollista. Tuntuu vaan niin väärältä et tarttee jättää koti taakseen, jotta voi palata takas kotiin. Nonni siirrytää nyt sit tosta haikailusta johonki muuhun. Joudun kuitenki hyvästeleen ihmisiä niin monta kertaa ennen ku lähen ni eiköhän se oo tarpeeks. Niinku sanoin ni älkää käsittäkö mua väärin ku sanon etten halua tulla takas. Tottakai mulla on ikävä teitä kaikkia ja tulee olee tosi mahtavaa nähdä taas ja sillee mut joudun jättää niin paljon taakse et se vaan tulee olemaan tosi raskasta.
Huomasin tuossa et te onnekkaat ootte päässy jo koulusta kesälomalle. Oli kiva kattella valmistujais kuvia. Kyllä ne lapset kasvaa nii nopeasti...sniff. Hirveesti onnee kaikille ketkä sai viime perjantaina lakin päähä tai valmistu jostai muusta. Pitäkää hauskaa kesällä, ootte sen ansainnu. Onnee myös kaikille muille ketkä sai yhden vuoden päätöksee. Itellä on vielä viikko jäljellä koulua ja pikkuhiljaa alkaa innostus kasvaa ku kesäloma lähenee. En malta oottaa sitä, et saan kiskasta tuon punasen kaavun ja hatun päähän ja kävellä valmistujaisista kesälomalle. Tulee olemaan ihan tajuttoman hauskaa ja meillä on jo jonku verra kavereitte kans suunnitelmia kesän varalle. Kaikkein ekaks vastaan tulee se year-end-trip kahen viikon päästä siitä ja kaikesta muusta sit myöhemmin.
Noni eiköhä tässä ollu jo tarpeeks tälle päivälle. Koitan taas painua pehkuihi. Kattoo miten käy. Kuvia mulla ei oo tällä kertaa ku yks ku en oo saanu kuvia viikonlopusta viel keltää. Päivittelen sit vaikka taas blogia ku saan kuvat ni voitte kattella :) Mutta siis tää yks kuva on pakko näyttää. Kyseessä siis paikallinen limsa brändi mikälie. Kyseinen helmi löytyi kirkon kylmähuoneesta (siis ruualle tarkotettu kylmähuone) ni tekee viel hauskemmaks koko jutun. Poikien keske tietty väännettii vitsiä tölkistä melkee koko loppu viikko. En nyt rupee selittää miks se on hauska ja miks ei. Ne tajuu ketä tajuu :) Ja nyt siis ite se kuva:
