Äidin pikkupoika lähti muille maille: maaliskuuta 2012

Jos joku kysyy ihmisiltä et mikä on niitte lempi vuodenaika ni suurinosa (ainaki mun olettaman mukaan) sanoo kesä. Näin mäki oon toiminu viimiset 17 vuotta mut tuol Alaskas ollessa tajusin et eihä asiat näin mee. Mun lempi vuodenaika tulee aina olemaan talvi. Ei sitä tääl Oregonis ollessa tajunnu kuin paljo kaipas talvee mut sit ku päästiin Alaskaan ja näin ensimmäisenä ne jäätävät kinokset ni kyl siinä aika helkkaristi Oliverin kans innostuttiin. Ja Oliverhan on siis tää toinen suomalainen vaihto-oppilas Vaasasta. Ja tietty ekana hypättii lumihankeen heti ku vaan ulkoilmaan päästiin.

Saavuttii Alaskaan, Anchorageen keskiviikkona joskus siinä keskellä päivää ja suunnattii samantien hotellille mis nähtii muut vaihto-oppilaat. Anchorage on siis Alaskan suurin kaupunki mut Alaskan state capital on Juneau, ei siis Anchorage. Anchoragessa asuu reilut 370 000 asukasta eli se on jonki verra (melko reilusti) Espoota isompi.

Lennon jälkeen toivuttua pyörittii vähän aikaa Anchoragen keskustas, minkä jälkeen piipahdettiin museos ja sieltä suunnattii läheisel yliopistolle mis syötii vähä kaikenlaista kalasörselssöniä ja tutustuttii yliopistoon yms yms. Seuraavana päivänä lähdettii kartsalle ja suunnattiin nokat kohti läheistä (siis alaskalaisten käsityksen mukaan läheistä, todellisuudessa sinne ajo jonkun tunnin) koirakenneliä. Nää koirat, joita käytiin kattomas ottaa osaa vuosittaisee Iditarod -koiravaljakkokisaan ja kyseinen heppu, joka nää koirat omisti on kilpaillu 29 kertaa ja voittanu neljästi. Melkonen heppu siis ja koirat myös ku ottaa huomioon et kisa on pituudeltaan 1770 kilometriä ja tältä kyseiseltä jampalta meni vuonna 2002 matkantekoon 8 päivää, 22 tuntia, 46 minuuttia ja 2 sekuntia tehden samalla nopeimman ajan, jonka John Baker ohitti vasta viimevuonna. Tän miehen nimi on Martin Buser ja meillä oli siis kunnia vierailla Mr. Buserin talossa. Päästiin siinä sitten samalla Brasillian tv:seen ku siel oli samaan aikaan Brasillian toisiks suurimman tv-kanavan omistajan poika tekemäs juttua Iditarodista, et jos joku lomailee Brasillias päin täl hetkel ni koittakaa bongata mut töllöttimestä :D Iditarodin lisäks katteltii paikallisten versiota Espanjan härkäjuoksusta, joka suoritettiin tietysti paikalliseen tapaan porojen kanssa, vierailtii paikallises eläintarhas, käytii pulkkamäessä (ei ollu pulkkii mut käytettii jätesäkkei) ja sit käytii curlinkia kokeilees. Oli harvinaisen mielenkiintosta kattoo miten nää tropiikin ihmiset koitti selviytyä lumessa tarpomisesta ja jäällä liukumisesta. Aina ei menny ihan käsikirjan mukaan mut kaikilla oli hauskaa ja se oli tärkeintä.

Alaskassa ollessa yövyttii host perheessä, mis oli ranskalainen vaihto-oppilas Thomas. Tultii sen kans tosi hyvin juttuu ja ruvettii jo suunnitteleen et jos se tulis ens kesänä poikkees Suomes tai mää sit Ranskas. Tietty täytyy vähä kattoo mite toi rahapuoli jakselee mut parhaani yritän et matkaan pääsen. Sit puhuttii myös et se tulis mun kans interreilaa sit kahden vuoden päästä ku mä oon valmis lukiosta. Musta tuntuu et tää mun interreilaus porukka vaa paisuu ja paisuu mut ei kai se haittaa :D saa nyt nähdä millane joukko sinne maailmalle sit lähtee täs joskus. Host perheistä puheenollen kaikki yhdeksän tyttöö yöpy Alaskan varakuvernöörin talossa...epruu. Juttelin sen kans jonkun verran ku meil oli leffailta sen kotona ja se puhu et se on käyny Rovaniemel muutaman kerran ja viimeks joku vuos sitten ku meijä Tarjan kanssa tapaaminen, että sillee :D

Asiasta kukkaruukkuun ja takas Ashlandin meininkeihin. Ensinnäkin tänää tapahtu jotain erityisen merkittävää ja mullistavaa...musta tuli isä! ...no eeeei. Vitsi vitsi. Mut siis ku olin tänään harjottelees käyrätorvee 2 palkin aikana ni sain kiekastua kolmiviivasen ceen! Olin oikein ylpeä itsestäni! Muuten mun päivä sit meniki siellä tunkkuluolassa/orkesteri syvennyksessä, kun meillä oli kenraaliharjoitukset ennen huomista esitystä. Sellatteet perus 3,5 tuntia käkkyrän rääkkäystä mikä oikeestaan on tosi hauskaa. Huomenna olis tosiaan tarkotus pistää proggis käynttii ja sitä rumbaa jatkuu keskiviikosta sunnuntaihi, minkä jälkee meillä on maanantai ja tiistai vapaata (lue: lisää harjoituksia) ja sit taas näytöksiä keskiviikosta lauantaihin. Melko tiivis aikataulu siis edessä, mut niinku sanoin nii oikeesti nautin tän musikaalin teosta tosi paljon ja oonki ruvennu miettii et jos joskus tulevaisuudes olis mitenkä mahdollista ansaita jonkun näkönen elanto tälläi niin olisin harvinaisen onnellinen. Sehä tarkoittais tietty sitä, et tarttis opiskella käkkyrää, joko suomes tai ulkomail lukion jälkee ja sit muuttaa joko tänne USAan jossai vaihees pysyvästi tai sitten löytää Euroopasta jotain ku ei Suomessa ihan hirveesti musikaaleja ole. Mutta siis joo tällätteet on tän hetken suunnitelmat, saa nähdä millatteet on viikon päästä ku musikaali on ohi heh heh. Eli älä äiti vedä teekupposia ja paahtoleipää väärään kurkkuu koska A) siihe nyt on viel semisti aikaa ja B) mulla nyt tuntuu nää tulevaisuuden suunnitelmat vaihtuvan melko tiuhaan, nimimerkillä "musta tulee lääkäri, eiku pappi, eiku säveltäjä, eiku lääkäri, eiku palomies, eiku lääkäri, eiku muusikko, eiku luonto-opas, eiku muusikko".

Tos olis viel jotai kuvii alaskasta :)