Uudet futiskengät+treenit=bad idea

Tiiättekö sen tunteen, ku on ostanu uudet kengät ja pääsee esitteleen niitä kaupungille? Ihmiset tuijottaa kateellisina sun kiiltäviä Converseja, kun lampsit ohi väkijoukon nauttien huomiosta. Tytöt juoksee kiljuen sun perään koska sun uudet turkoosit kangasläpykät on jotain niin cool ja sä vähintäänki üüber hot, siis OMG. Futiskenkien kans homma ei kuitenkaan mee näin. Eilen sain ite oppia sen kantapäänkautta, kirjaimellisesti. 


Ekat treenit oli oikeesta just sitä, mitä odotinki. Huomasin, että kuntoni on naurettavan huono ja kentällä käyttäydyn kuin päättömän kanan ohjastama pillastunut sonni posliinikaupassa. Heti ekas harjotukses (joka oli recovery run eli siis 4min hölkkää, 2min juoksii, 2min hölkkää 1min juoksuu ja niin edelleen) puuskutin ku höyryjuna ylämäessä. Kaikesta mokailusta sun muusta huolimatta muut pelaajat oli tosi mukavii ja sain jopa uusii ystävii sieltä. Elikkä lähin treeneistä ihan hyvillä fiiliksillä. Huomenna on eka peli ja saa nähdä miten siinä käy. Jännitän jonkin verran kantapäitteni puolesta, koska tällähetkellä ne on aika emmentalia, eli siis reikäset, mutta pelaan sen verran ku pystyn. Ihan vain äitini iloksi ja ihmeteltäväksi postasin kantapäistäni kuvan tuonne alle.


Tänään olin syömässä Tikan (siis Tika, ei Tikka) kanssa. Tika on Ashlandin rotaryklubin jäsen. Tosi mukava ja ilonen ihminen. Illallisen jälkee mentiin kuuntelemaan Open mic- konserttia, joka oli aivan mahtava, jälleen. Tikalla oli tosi paljon tuttuja vähä jokapuolella, joten suurimman osan illasta tutustuin uusiin ihmisiin ja koitin opettaa, miten "Eero" lausutaan. Mikä parasta tutustuin tosi moneen muusikkoon elikkä tulevaisuudessa saattaa olla tiedossa jamittelua ja saatan ehkä joskus jopa soittaa Open micissä. Ainoo ongelma tässä on vaan se, että tällä hetkellä mulla ei oo bassoo lainkaan ja tuskin aivan heti aijon sellaista ostaa. Tarkotuksena olis kyl sellane hankkia täältä, koska se tulee halvemmaks, mutta tartten jonkun verran miettimisaikaa ennen ku rupeen siottaa rahojani (lue: äitin ja iskän) soittopeleihin. Tällähetkellä kutkuttelee tuollainen Fenderin Jazz Bass American Standard (viidellä kielellä) tai sitten Musicman Sterling 5. Käytiinki jo kattelemas yhes kaupas Medfordissa bassoja, mutta tietenkään siellä ei ollu mitään bassoo vasenkätisille, kidutusta.

1.

1.Tyhmästä päästä kärsii koko vartalo

Rakas blogini...

Tänään opein pesemään kaalia. Se voi olla välillä hankalaakin sillä maassa kasvavat vihanneksen ovat joskus likaisia ja pölyisiä. Olin auttamassa Dennya ja Liziä heidän ravintolassa. Menimme sinne jo aikaisin aamulla. Amykin oli siellä. Sitten menimme käymään Amyn kanssa koululla. Se oli kivaa.


Tosissaan olin siis tänään auttamassa Dennya ja Liziä perheen ravintolassa. Tein salaattia, pesin kaaleja, pyyhein pöytiä ja sellaista. Poikkesimme Amyn kanssa kotimatkalla High Schoolin kautta ja vietiin sinne papereita mun uutta harrastustani varten. Tuosta harrastuksesta lisää myöhemmin. Kotona sivistimme itseämme Amyn kanssa katsomalla Alien ykkösen ja syömällä espressojäätelöä. Käytiin myös downtownissa pyörimässä ja löysin itselleni uuden pappalipan (Y). 


Iltapäivästä koululla oli jonkinnäköinen info-tilaisuus koskien lukuvuoden urheiluharrastuksia ja minähän olin siellä, koska kyllä aijon rääkätä itseäni koko vaihtovuoden ajan ja liityin high schoolin jalkapallojoukkueeseen (ja nyt siis puhutaan eurooppalaisesta jalkapallosta eli soccerista). Luvassa siis paljon harjoituksia alkaen ens maanantaista...viitenä päivänä viikosta (ma-pe) kahdesti päivässä eli siis aamu- ja iltatreenit. Harjoitusten määrä kylläkin vähenee heti kun koulu alkaa, mikä tarkoittaa harjoituksia koulun jälkeen ma-pe +pelit tiistaisin ja sunnuntaisin. Älkää siis äiti tai Esti olko huolissanne, tämä poika ei todellakaan lihoa täällä!


Puhuin viime postauksessa redwoodin luonnonpuistosta. Se oli uskomaton. Puut oli tajuttoman suuria! Valitettavasti unohdin järkkärin kotiin joten...damn. Mutta ei huolta, Liz osti kertakäyttökameran matkalta ja otan niistä kuvista kuvan heti, kun ollaan viety ne kehitettäväksi. Tuona päivänä (lauantaina) tein monta asiaa ensimmäistä kertaa: kävin kaliforniassa, vierailin Redwoodin luonnonpuistossa, näin ekaa kertaa Tyynenvaltameren, söin Dairy Queenissä ja vuokrasin leffan sellatteesta himmeestä punaisesta laatikosta, jota myös automaatiksi kutsutaan. Sunnuntaina kävimme Mt. Ashlandin huipulla ja silloin minulla OLI kamera mukana, joten kuvia Mt. Ashlandin huipulta luvassa tuolla alhaalla. Vuoristoseikkailun jälkeen kurvattiin autolla Amyn isoäidin luokse juhlimaan Amyn äidin enon (eli siis Amyn isoäidin veljen) synttäreitä. Kuten mummolassa yleensä, myös Amyn isoäidin luona syötiin, paljon.


Kaiken kaikkiaan on ollu tosi mukavaa. Siitä on jo yli viikko ku lähin suomesta ja huomenna tulee viikko täyteen Ashlandiin saapumisesta. Tuntuu et siitä on jo ikuisuus.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

1.Se on brand new ja mun nenä kiiltää

2.Tuolihissit Mt.Ashlandillä

3.-

4.Melko samanlaista ku Loimaalla?

5.-

6.Ouuu, joku on kovertanu Husqvarnan logon kiveen...wait...what?!

Just a another day at the office

Tänään oli mahtava päivä. Tapasin monta uutta ihmistä ja kävin uimassa sellattees puron tapases asias mis on vettä ja se on märkää. Uimas olin Amyn ja Amyn kaverin Willan kans. Vesi oli semi jees, ehkä vähä kylmää mut hyvin se meni :) ja tietysti uitiin vaatteet päällä jote näytin koko loppupäivän siltä ku olisin pissanu housuihi...great.


Alan saada pikkuhiljaa kavereita täältä ja päivä päivältä Ashland tuntuu enemmän kodilta. Kaikki kaverit tähän mennessä on kyl Amyn kavereita (eli suurimmaks osaks tyttöjä) mut ei se mitään. Pärjään kyllä vaikka gossip girl -mainen juoruilu ja "tyttöjen jutut" alkaa välil tursuta korvista. Joskus on rankkaa olla ainut poika. Onneks Amyl on myös miespuolisia kavereita ja ne kaikki on tosi jees :) Tapasin tänää mm. yhe Michaelin joka vaikuttaa tosi mukavalta.


Olin tänään tutustumassa myös lähiympäristöni kulttuuritarjontaan kun yks tyyppi rotareista, Jerry, vei mut kuuntelemaan konserttia Britt Classical Festivaleille Jacksonvilleen. Tiiän, kuulostaa tylsältä mut se ei todellakaa ollu! Ensinäki se oli ulkoilmakonsertti, ihmiset oli siel tosi chillisti ja kaiken lisäks sieltä sai kiinalaista, kreikkalaista ja amerikkalaista ruokaa +jätskii! :D Ja tietysti musiikki oli iha älytöntä! Tänään siel esiinty Time For Three mikä on kolmen ihmisen kokoonpano, jossa kaks kaveria soittaa viuluu ja yks pystybassoo. Ne oli aivan uskomattoman hyviä! Jos kukaan on yhtään kiinnostunu klassisesta, bluegrassistä tai jazzista ni suosittelen! Ja vaikka ei oliska ni silti. Oli iha mieletöntä :) 


Huomenna lähetään perheen kans kohti San Fransiscoo ja Kaliforniaa ja Redwoodin kansallispuistoo. Jos kukaan ei oo kuullu mitää Redwoodin kansallispuistosta ni se on täynnä sellattiit jättimäisii puita ja siel on kuvattu mm. sellatteet leffat ku Jurassic Park ja Star Warsin Jedin Paluu ne kohtaukset ku ne on siel iha sika vihreel planeetal mis on niitä söpöjä nallekarhun näkösiä pikkusii alkuasukkaita. Oon varma et siel tulee olee tosi hauskaa :) pistän tänne kuvii sielt heti ku kerkeen ja jaksan :) 


P.s. Vihaan tätä ku ne muista mitä fonttii oon käyttäny viime postaukses ni sit saan aina arpoo. Toinen asia, mitä vihaan on se et nyt ku en oo puhunu kenenkä kans suomee vähään aikaan ni (sit) alan (niinku) pikkuhiljaa (vähän ku) kuulostaa (niinku) 12-vuotiaalta teinitytöltä...and it really freaks me out!

Home, finally!

Tänään on viides päivä Yhdysvalloissa. Pääsin vihdoinkin uuteen kotiini aurinkoiseen ja älyttömän mäkiseen Ashlandiin. Tää koko kaupunki on rakennettu vuoren rinteelle ja Takedan talo, mis asun ainakin kolme kuukautta on melko lailla sen ylä-osissa. Alamäkee siis riittää...Postaan kuvii täältä heti ku vaan itseeni niin paljo puhtia et jaksan sellattiita ottaa. Viel täl hetkel toi 7 tunnin lento Newarkin kentältä Medfordiin painaa aika paljo päälle. Varotan jo etukäteen, että tekstiä on paljon, mutta koittakaa jaksaa :)


New Yourk City oli aivan mahtava! Suurimmaks osaks hengailtii manhattanilla, mutta sielläki riitti aivan tarpeeks nähtävää. Lauantai meni oikeestaan jetlagistä toipumiseen ja sunnuntaina lähettiinki sit jo rundille ympäri manhattanii. Tuli nähtyy Statue of Liberty, American Museum of Natural History, Museum of Modern Art, Dakota Building ja paljon paljon muuta. Iltapäivästä mentiin kattomaan The Lion King ja voin kertoo et broadway teatterissa se  oli jotain sellasta, mitä en ehkä tuu ikinä kokemaan. Kaikki ne lapsuudesta tutut laulut kute Circle of Life ja Hakuna matata vedettynä livenä! Esityksen jälkeen lähdettiin harhailee kohti hotellia Time Squaren läpi. Meijä hotelli oli seittemännellä avenuella iha Macy's tavaratalon vieressä. Jos joku on koskaan nähny sen kauhuleffan ku "1408" ni se oli kuvattu siellä. Ite nukuin 15. kerroksessa, mikä oli sellasta vanhempaa osaa hotellissa eli just sitä missä se leffaki kuvattiin. Oli siis ihanaa mennä aina illal nukkuu :D 


Maanantaina meillä oli koko päivä aikaa hengata manhattanilla ja mentiin poikaporukalla katsastaan Empire State Buildin. Oli se aika hieno. Melkei yhtä korkee ku Kojonkulman näkoalatorni eli siis katseltavaa riitti. Valitettavasti kuvista tuli semi huonoja ku oli vähän sumunen ilma niin se ei oikee sopinu kameralle. Henkilökunta oli vähän turhan tiukkaa eikä ne antanu meidä kiiveta 80 kerrosta alas vaikka kysyttiin kauniisti ja luvattii viedä kahville ja kaikkee. Möh...hissillä siis alas ja nenä kohti Central Parkia. Me mentiin sinne taksilla ja saatiin toteuttaa meijä kaikkie pitkäaikane unelma. Meitä oli niin paljon, et tarvittii kaks taksia ja me oltii taaemmassa eli siis hypättiin taksiin ja huudettii kuskille et: "Follow that cab!" Siistii :D Kuski oli Pakistanista ja se höpötti mulle koko ajan niitte krikettijoukkueesta samalla ku kiilaili sen toisen taksin eteen.


Central Park oli...vihreä. Iha uskomattoman kaunis läntti keskellä asfaltti viidakkoo. Nähtii siel myös aiva mahtava jazz-bändi esiintymäs keskellä puistoo. Siinä jäi Turun Yliopistonkadun tamburiinin soittajat kevyesti kakkoseks. Ostin niitten levyn jote voin soitattaa sitä halukkaille sit ku tuun takas. Yhtye oli nimeltään Tin Pan.


Maanantai illan ohjelmassa oli syöminen japanilais-tyylisessä Benihana ravintolas. Ja kuljetus hoitui sinne tietysti tyylillä - viidellä limusiinilla Broadwayn läpi. Itse istuin tietysti limusiiniin, joka oli suurinpiirtein normaali, koska rynnättiin porukal heti siihen ekaan. Toisena tulleet pääsivät Hummer-limusiiniin...damn.


Tiistaina pyyhittiin New Yorkin pölyt jaloista ja suunnattiin kohti uusia kotikaupunkeja. Meillä meni mun kämppiksen kans vähän tiukalle kun bussit lähti 4.45am ja herättiin 4.40am. Suihku ja hammaspesu jäi väliin mut bussiin ehdittiin komiasti :D 


Nyt istun Takedan perheen olohuonees kirjottelemas teille kuulumisia. Perheessä on isä Denny, äiti Liz, tytäret Amy ja Jane, sekä koira Lexie. Denny muutti Yhdysvaltoihin Japanista ollessaa 6-vuotias ja äiti on puoliks saksalainen. Jane taas on vuoden vaihdossa Suomessa. Kaikki tääl on tosi mukavii ja mua kohdellaan jo nyt ku perheenjäsentä. Denny sano, et oon sen poika, jota se ei saanu :) 


Seuraavaks viel jotai kuvii

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

1. Tästä se lähtee - eka amerikan mättö

2.Apollo -teatteri

3.Macy's matkalaukku -osasto. Tai siis osa siitä. 

4.Käsittämättömän upeeta streetdancingii. Toi pikkuskidi oli paras :D

5.Turistit Time Squarella 

6.New Yourk City from the top of the Empire State Building

7.Pojat iha intsinä: "Follow that cab!"

8.Tin Pan esiintymässä keskellä Central Parkia

9.Tässä vaiheeessa varmaan pitäis muistaa mikä kadun kulma tää on mut sori...taitaa olla joko seittemäs tai kuudes avenue

Enää päivä täällä

Huh! Enää yks päivä Suomessa (siis jos ei nyt lasketa tätä aamuyötä) ja ajattelin sen kunniaks aloittaa tän blogin. Joillekkin tästä ehdein ehkä jo mainostaa, mutta älkää ihmiset olko turhan innoissaan tai peloissaan tästä koska a) en osaa tätä bloggaamista ja b) oon myös tosi huono saamaan aikaan yhtään mitään. Tälläkin hetkellä pakkaustilastoni näyttää nollaa ja matkalaukku kumisee tyhjyyttä. Ainoa, kuka on tehnyt laukkujen täyttymisen eteen jotain on mun rakas äitini... ja ehkä isä ja Esti. Itsehän istun koneella pylly homeessa. Säälittävää.